Siirtolapuutarhamökkimme ja sen piha ovat kesän ykkös asia. Siellä asun mieheni kanssa koko kesän. Jos kuitenkaan en jostain syystä siellä olisi, päivän ensimmäiset ja viimeiset ajatukseni ovat kuitenkin siellä.
Talvisin teen kaikkea sitä mitä olen aina halunnut tehdä, mutta aika ei ole riittänyt. Nyt siihen on mahdollisuus, voin maalata ja huovuttaa peikkoja ja tonttuja tai mitä ikinä mieleeni juolahtaa, tai tehdä jotain muuta.
Kun kevät aurinko alkaa lämmittämään, odotan innolla ensimmäisen krookuksen pilkahdusta maasta ja taas on puutarhaunelmani toteutunut.
Oma blogi, jossa kerron, miten olen saanut aikani kulumaan puutarha töitä odottaessa.
http://www.taitomaa.fi/shop/Seija
Anna-Reetan unelmat, ensimmäinen blogini
Lisää maalauksia löydät täältä.
Lisää puutarha juttuja löydät täältä.
Lisää huovutuksia löydät täältä
---------------------------
On aivan ihanaa saada tunnustuksia ja haasteita, mutta niihin on aika työlästä ja aikaa vievää vastata ja se on pois muusta tekemisestä, joten pyydän,
EI TUNNUSTUKSIA TAI HAASTEITA.
Meillekin tuli sitten lunta. Tulikin ihan riittävästi, eilen kahlasimme mökille ja kyllä jalka upposi hankeen melkein polveen saakka. Oli aivan ihanaa puuterilunta, jota saattoi vain potkia pois tieltä, ei ollut ollenkaan pahaa kahlattavaksi. Enempää ei olisi väliksi, tämä riittäisi.
Joka kevät se alkaa ja joka syksy loppuu. Kohta on kaikki kukkaset talviunessa. Toivottavasti talvesta tulee hyvä, tarpeeksi lunta suojelemaan juuria, hiukan pakkasta, mutta ei vesisateita. Vähempi lumikin riittäisi kuin viime talvena.
Oikein hyvää jatkoa kaikille, jätän nyt tämän blogin nukkumaan talviuntaan, katsotaan mitä tapahtuu keväällä.
Mökki ja puutarha sai jäädä oman onnensa nojaan, kun lähdimme vähän katselemaan maailmaa hiukan sen 400 neliön ulkopuolelta. Viron Haapsalu oli sopiva meille, kun samalla sai hoitoja kylpylässä ja tanssia ja muutakin iltaohjelmaa oli siellä ihan sopivasti. Käveltyäkin tuli sen minkä sateelta ja kovalta tuulelta viitsi.
Viikko joutenoloa ja muuta rasitusta oli aika väsyttävää, joten uni maistui oikein hyvin, kun pääsi kotia ja omaan sänkyyn nukkumaan
Ensimmäinen näkymä huoneen ikkunasta, neljännestä kerroksesta.
Kylpylä ulkoapäin.
Haapsalu on pieni 12000 asukkaan kaupunki, joka koostuu pääosin vanhoista puutaloista, joista osa oli kunnostettu oikein viehättäväksi.
Kaupunkia hallitsee vanha Piispanlinna.
Aika mahtavat muurit.
Kirkko on toiminnassa. Opastusta ei enää tälle kesälle ollut.
Meri ympäröi ja hallitsee varsinkin kylpylän seutua. Rantaan oli tehty päällystetty ranta promenadi, joka on tosi kaunis ja kauniit näköalat.
Promenadi mutkittelee rannan vesirajassa. Ehkä tuolla pengerryksellä on myös tehtävänä estää veden tuleminen maalle, kun vesi nousee.
Rannalla oli kaunis omakotitalo, jossa on ihan sama väritys kun meidän mökissä, siksi tämä kuva.
Tuossa huvimajassa tai mikä se nyt sitten lieneekään olisi kauniina kesäpäivänä varmasti tosi kiva istuskelle.
Tämä talo on musiikkitalo, tai jotain sinne päin.
Tosi kaunis ja siisti talo, samoin kun nämä pylväät ja portaat veteen.
Koristeet on viimeisen päälle kauniit.
Siellähän oli myös jääkarhu - patsas kylläkin.
Lisää katukuvia.
Porttimallia a la Haapsalu
Myös auton menevä portti.
Tässä huvimaja kylpylän edustalla, harmi kun tuuli liian kovasti, että olisi huvittanut istuskella siellä.
Olihan siellä aurinkoisiakin päiviä.
Kahvillakin käytiin, mutta ainoastaan kylpylässä oli suomalaisen ( tai ainakin minun) makuun sopivaa kahvia.
Käsityöt ovat kunniassaan Haapsalussa. Tässä kaupassa oli aivan ihania puuesineitä ja muutakin käsityötä.
Kaunis kukkalaukku näyteikkunassa.
Täältä lahdelta päin tuuli aivan mahdottomasti ja ikkunasta puhalsi niin, että tuntui kuin se hahoittaisi koko ikkunan, mutta ei ollut kylmä.
Aamulla taas oli aivan tyyntä.
Kiersimme tuon pienen sisälahden, joka on "Joutsenlampi". Kesällä siinä on kuulemma paljon joutseni, nyt siinä oli vain muutama, tai ei ollenkaan.
Joutsenlammen säveltäjä Tshaikouski on asunut aikoinaan Haapsalussa ja saanut inspiraation juuri tuosta joutsenlammesta.
Kylpylä, lammen toiselta puolen nähtynä.
Ukkonenkin alkoi jyrisemään.
Ehdimme ennen sadetta kylpylään takaisin.
Kylpylän edestä sateen jälkeen.
Patsas kylpylän edessä.
Taas ikkunasta näkymää, lahti on taas ihan tyyni.
Auringonlasku ja tyyni lampi.
Tässä tuliaisia Haapsalusta. Röyhelölanka oli hitti. Tämän kutomista oli erään tosi kivan käsityökaupan kiva omistaja opettamassa myös kylpylässä. Kauppa löytyy keltaisesta puutalosta Posti kadun varresta, läheltä uutta ostoskeskusta. Harmi kun se jäi kuvaamatta.
Kolme kerää aloitin ihan kokeillakseni ja yhden tein valmiiksi laivalla kotimatkalla.
Kohta on mökki paketissa
ja kaikki vihreys siirtyy lakastumisen kautta kompostiin
ja raviten aikanaan uutta kasvustoa.
Sellaista se on....
Tässä niitä nyt on - omia rypäleitä. Tämä on toinen kuppi, joka odottaa olohuoneen pöydällä, että illalla ne syödään suurella hartaudella. Vielä jäi muutama kupillinen poimimatta ja muutamana iltana vielä voidaan herkutella näillä.
Olkaa hyvä ja maistakaa tästä, ovat muuten ihan makeita ;)
Ihania tällaiset yllätykset, en alkuunkaan osannut odottaa, että se köynnös tekisi rypäleitä, ihan ulkona kun se köynnös on. Toisaalta, on tuolla puutarhalla sen verran töitä tehty, että palkkaakin on kiva saada.
Daaliat ovat nyt parhaimmillaan.
Nauhukset hehkuivat tänään auringon paisteessa.
Nyt vierähti pari viikkoa ilman kuvaa, mutta eipä tässä paljon muutoksia ole tapahtunut
Tomaatit on vielä kypsymässä (toivon mukaan), muu sato kuten marjat, aronioita lukuunottamatta ovat jo pakasteessa. Marjoja tuli ihan hyvin, mutta omenoista ei ole huolta. Meillä on kolme punaista ja kolme mustaa viinimajapensasta, sekä kaksi karviaista. Lisäksi on kaksi aroniaa ja niistä tulee tosi paljon marjoja. Onko kenelläkään hyvää ideaa mitä niistä voisi tehdä ilman sokeria? Olen aikaisemmin mehustanut ne mehumaijalla, mutta sehän on aika pahanmakuista mehua, kun siinä ei ole yhtään makeutta. Olemme kuitenkin käyttäneet kaikki mehut ihan sen terveellisyyden takia Omenamehun kanssa siitä on saanut ihan hyvää, mutta nyt ei tule omenia.
Nämä tomaatit on ihan ulkona eteläseinustalla ja kyllä ne siitä varmaan kypsyy. Kesäkurpitsoita on tullut myös hyvin, niitä on riittänyt syödä, vaikka joka päivä.
Mieheni istutti muutama vuosi sitten viiniköynnöksen, se tuli vähän toisarvoiseen paikkaankin, kun siitä ei odotettu mitään muuta kuin näkösuojaa.
Nyt siinä on rypäleitä.
Siellä on aika paljon terttuja ja kohta ovat kypsiä.
Tämän kokoinen tuo köynnös on, se on kasvanut tänä kesänä tosi paljon. Tämä on ollut täysin mieheni hoidossa ja hän on hoitanut sitä hyvin.
Yli 18 vuotta sitten, monien keskustelujen jälkeen, poikamme toi opiskelukaverinsa kotoa, maalaistalosta pienen kissanpennun. Olimme yhtä hämmentyneitä kuin tämä pieni kissa - miten sen kanssa toimitaan. Kuvittelin pienen pennun alkavan nukkua omassa vuoteessaan, joka sille laitettiin, mutta se kaipasi emoa ja minun hiuksistani se emon löysi. Näin nukuimme pitkän aikaa. Vähitellen se siirtyi jalkopäähän.
Alusta asti opetimme sen valjaisiin ja autossa olemiseen ja näin totuimme toisiimme ja Vilma kulki mukanamme monet matkat istuen minun olkapäällä tai niskatuen päällä, syli kelpasi myös.
Viimeiset kesät Vilma sai olla mökillä vapaasti pihalla. Pieni aita esti karkaamisen ja näin piha oli ihan turvallinen. Tämä viimeinen kesä oli Vilmalle ihan hyvä ennen kuin vaivat alkoi.
Talvet Vilma viihtyi vain sisällä, lumi oli Vilmalle kauhistus, ei siihen voinut tassua laittaa.
Vilma oli terve kissa, mutta viime talvena hänelle tuli erilaisia vaivoja joihin hän sai hoitoa. Luulimme jo silloin hänen elämänsä olevan lopussa, mutta kun kevät koitti hän piristyi ja pääsi mökille. Nyt loppukesästä vaivat paheni ja viikko sitten totesimme hänen elämänsä olevan enemmän kärsimystä, joten teimme vaikean, mutta armollisen päätöksen ja eläinlääkäri nukutti hänet viimeiseen uneen.
Olimme tietoisia, että näin tulee tapahtumaan, mutta kun se oli edessä tuntui tosi pahalta, että jouduimme päättämään hänen elämästään. Oliko se oikein, mutta ei kai olisi ollut oikein antaa hänen kärsiäkään....
Nyt tuntuu tyhjältä ja tuntuu kuin hän vielä tulisi jostakin pensaan alta, mutta ei hän tule.
------------------
Kun Vilma oli muutaman kuukauden ja olin häneen tutustunut, kirjoitin seuraavan runon:
VILMALLE
Kun taas me nähtiin,
katsoin silmiisi kuin tähtiin.
Avaruuden tummimman niissä näin
ja timantit vihreät yllättäin.
On kauneutes sanoin kuvaamaton
ja notkeutes täysin voittamaton.
Ei puvussas tahroja koskaan näy
ja aina vain yhtä tyylikkäänä käyt.
Miettimään monta kertaa mä jään,
kun silmäs pohjattomat nään.
Mitä liikkuvi takana silmies sun,
on joskus vain tekosi kuin ajatuksia mun.
Et sanoilla ihmisten itseäs ilmaista voi,
silti sanoina kielesi korvissain soi.
Nyt hetken voit olla kissani mun,
mutta kun täyttyvi aika on oikea otettava paikkasi sun.
Vihdoinkin tämä uusi daalia alkoi kukkimaan. Istutin tämän vähän liian varjoisaan paikkaan ja niinhän sen kukinta viivästy, mutta kukka on aivan mahtava, todella kaunis ja iso.
Tämä taas on vanhasta juuresta joka jaksaa kukkia vuodesta vuoteen.
Muistaakseni naapurini sanoi tämän olevan jalokellon, jonka hän minulle viime kesänä antoi. Tämä on ihan maata pitkin menevä matala kukka, mutta kukat on isot ja kauniit.
Vanha syysleimu, mielestäni kauniin värinen.
Tässä tämä myöhässä oleva daalia ja ylisuureksi kasvanut syysleimu
ja tässä se lähempää, takana kärhö,
joka tässä on edestä päin.
Tässä nämä kuunliljat jotka siirsin jaloangervojen tilalle. Jaloangervot pienemmässä määrin siirsin toiselle puolen omenapuuta. Muutenkin väljensin tätä penkkiä paljon, jospa tämä nyt menisi muutaman vuoden.
Eilen lauantaina oli mökkialueellamme elojuhlat ja siellä arpajaiset. Voitin näin ihanan peilin. Tämän tekee vielä arvokkaammmaksi se, kun juuri tällaista olin halunnut. Aikaisemmin näin melkein samallaisen kirpputorilla, mutta ilman peiliä ja mietin ostanko ja sitten en ostanut. Jälkeenpäin harmittelin kun en ostanut ja samalla päätin, että kun vain löytäisin vastaavan, ostan heti.
Eilen kun menimme elojuhliin näin heti tämän palkintopöydällä ja melkeinpä kiljaisin, "voi kun saisin tuon". Ostin viisi arpaa eikä niillä voittanut sitä, muuta kylläkin. Ostin vielä kolme arpaa ja BINGO, minä voitin sen !!! Varmasti kaikki huomasi, että voitin, melkeinpä hypin -noin niinkuin ajatuksissa- riemusta.
Tämä todistaa sen mikä vaikutus on haluamisella,, sen voi saada, kun oikein haluaa. Olen huomannut sen monessa muussakin asiassa ja sellaisessakin, joka näyttää täysin mahdottomalta, se vain sitten jonakin päivänä on minulla. Ehkä siinä ei aina pelkkä ajatus riitä, sen eteen täytyy tehdä jotakin. Tässä peili jutussa riitti ajatus - vai oliko sillä merkitystä, että annoin muutamia tekemiäni koruja tuonne arvontapalkinnoksi.
Elämä on vuorovaikutusta, kun antaa, silloin myös saa, vaikka niillä ei näyttäisi olevan mitään tekemistä keskenään.
Nyt tuli vähän muutostakin tähän kukkapenkkiin, kun otin jaloangervot pois ja otin isot kuunliljat takaa esille.
Sain tämän ihanan tunnustuksen Puutarhurilta .
Kiitos Paljon !
Tätä seurasi myös haaste:
1. Mikä on lempivärisi?
Lempivärini on sininen ja lila eri sävyissään.
2. Mikä on lempiruokasi?
Lempiruokaa minulla ei ole, olen kaikki ruokainen ja tykkään hyvästä ruuasta, jota mieheni laittaa. Olemme kuitenkin olosuhteiden pakosta kehittäneet pääasiassa vähähiilihydraattisen ruokavalion josta on tullut myös lempiruokaani, jossa vihanneksilla, marjoilla ja hedelmillä on suurin osuus.
3. Minne haluaisit matkustaa?
Tällä hetkellä en halua matkustaa minnekään, huomioonottamatta paikallista liikennettä, metrolla, junalla tai linja-autolla pääkaupunkiseudulla. Myöhemmin syksyllä voisi kyllä pistäytyä jossakin etelänaapurin kylpylässä.
Haluan antaa tämän seuraaville monipuolisille ja elämänmakuisille blogeille.
Tekevät kädet, innostuksesta uusiin asioihin.
Teetä ja lankaa, tästä blogista huokuu elämänarki.
Hellun ja Misun uudet tuulet, rakkaudesta kissoihin.
Kiitos ihanista kommenteistanne ja muuten vain täällä pistäytyjille.
Tämä kesä menee niin kovaa vauhtia, että en ole juurikaan ehtinyt netissä surffailemaan, anteeksi jos en ole vastannut kaikkien kommenteihin
Hyvää kesän jatkoa vain kaikille!
Jaloangervot ja kuunliljat ovat mielikukkiani.
Myös mökin seinustalla on jaloangervoja, nämä ei vielä ole ihan auki.
Tästä nauhuksesta myös tykkään.
